RYTILÄN SUKUTILOJEN 200-VUOTISJUHLA  - KATARIINA PYLSYN PUHE

Arvoisat Rytilän sukuseuran jäsenet, hyvä juhlayleisö

Suomalaisella maataloustuotannolla on useita vahvuuksia. Elintarvikeomavaraisuus on peruselintarvikkeiden osalta pysynyt korkealla tasolla useiden vuosikymmenten ajan. Elintarvikkeiden laatu on voitu pitää hyvänä ja myös kuluttajat luottavat kotimaiseen tuotantoon. Nämä tekijät edellyttävät kuitenkin jatkuvaa työtä ja kehittämistä. Kuluttajalähtöisyys on avainasemassa, jotta tuotannonala pysyy kilpailukykyisenä ja kotimainen kysyntä voidaan turvata.

Maa- ja elintarviketalous vaikuttaa ruoantuotannon kautta merkittävällä tavalla kansanterveyteen sekä suoraan ja välillisesti myös kansantalouteen. Ruokaomavaraisuus turvaa peruselintarvikkeiden saatavuuden yhteiskunnassa ja samalla se on maaseudun elinvoimaisuuden yksi kulmakivi, jonka arvo korostuu erityisesti kriisiaikana.

Maatalouselinkeinojen harjoittamisessa ja toimintaympäristössä on tapahtunut voimakkaita muutoksia jo 1960-luvulta alkaen.  Niistä voidaan mainita esimerkiksi vuonna 1995 Suomen jäsenyys Euroopan unioniin sekä tilakohtaiset paineet, joko laajentaa tuotantoa tai monialaistaa tilaa.   Muutokset jatkuvat edelleen.  Ensi vuosi on kova maatalousväestölle, kun uuden ohjelmakauden uudistukset on sisäistettävä.  Kuluva vuosikin antaa osin suuntaviittoja tulevaan.  Esimerkiksi maanomistaja ei voi ensi vuonna enää saada omistukseensa vuokramaiden tukioikeuksia, jos ei itse ole aktiiviviljelijä. Jos tukien omistus on yhä vuokralaisella ja se halutaan siirtää maanomistajalle, omistus on siirrettävä ennen vuoden loppua.  Joten jokaisen maanomistajan pitää selvittää tukioikeuksien omistustilanne tänä vuonna.

Viime viikolla presidentti Sauli Niinistön viesti suomalaisille maataloustuottajille oli tulevaisuuden näkymien suhteen kannustava. Hänen mielestään elintarvike- ja maataloustuotanto on tulevien vuosien kasvuala, ei välttämätön pakko tai mennyttä aikaa.

Niinistö jatkoi: ”Ei ikinä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten siksi on hyvä ylläpitää omavaraisuutta”, presidentti perusteli ja jatkoi, että maataloudella on myös tärkeä merkitys maaseudun asuttuna pitämisessä sekä työn, toimeentulon ja yrittäjyyden luomisessa.

Niinistö sanoi, että alkutuottajien jaksamista ja uskoa tulevaisuuteen voidaan tukea parhaiten arvostamalla heidän työtään.

”Jokaisen ammatin osalta sillä on vaikutusta, kun tehtyä työtä muutkin arvostavat, se antaa paljon tekijälleen. Niinistö totesi lopuksi, että omalta osaltani pyrin tukemaan ja kannustamaan maataloustuottajia.”

Maatalouden perustehtävä yhteiskunnassa on riittävän ja turvallisen ravinnon tuottaminen. Tämän ohella ja samalla maanviljelijät ylläpitävät maaseudun avointa talonpoikaiskulttuurimaisemaa ja viljely-ympäristöön liittyvää luontoa sekä tuottavat erilaisia non-food –tuotteita kuten uusiutuvaa energiaa ja kuituja.  

Hyvät kuulijat, kuten tiedämme: Talonpoikaiskulttuuri on Suomen ominta kulttuuria ja jokaisen juuret ovat maaseudulla.  Valitettavasti suuntaus on, että maatilojen ja niillä tehtyjen sukupolvenvaihdosten määrät vähenevät jatkuvasti.  Tulevaisuuden kannalta nuorten maatilayrittäjiksi ryhtymisellä on jatkuvuuden kannalta suuri merkitys.

On tutkittu, että perinteillä ja sukutilan jatkuvuudella on ollut merkitystä monelle nuorelle alkavalle maatilayrittäjälle.  Tutkimuksissa tuli esille, että nuorilla maatilayrittäjillä oli halu jatkaa maatilaa, koska maataloustyötä pidettiin mielekkäänä ja varsinkin sukutilan jatkuvuus nähtiin tärkeänä.  Pitkät perinteet ja usko maahan antoivat voimaa jaksamiseen. Pidettiin myös tärkeänä, että nuori oli kasvanut viljelijäksi maatilalla.

Olen työssäni nähnyt paljon maatalousyrittäjiä ja monia menestystarinoita sekä surullisiakin kohtaloita.  Jokaisella tarinalla on ollut yhteisenä teemana maausko.  Surullisen tarinan osapuolet saattoivat havahtua, että sitä maata ei olisi kuitenkaan kannattanut myydä.  Voi, kun olisimme ymmärtäneet säilyttää tilan. 

Olen Pylsyn sukutilan jälkeläinen ja myös Rytilät ja Veikko Mantila, Pylsyn ja Rytilän sukukirjan kirjoittaja, ovat Pylsyn jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa .  Pylsyn tila on yksi vanhimpia sukutiloja Suomessa.  Tänä vuonna juhlimme tilamme 575 juhlavuotta.  Jokaisella suvulla on kasvukipunsa ja sukutilan jatkamiskysymykset ovat usein tapetilla.  Isäni oli esim. Pylsyn 14 päisestä sisarussarjasta ainoa, joka meni naimisiin ja sai jälkeläisiä.  Kun olin lapsi, ymmärsin, että Pylsyn tilan viljely on itsestäänselvyys.  Viisi- kuusikymmentä vuotta on kulunut ja olemme laittaneet tilan kuntoon, mutta mikään ei olekaan itsestäänselvyys.

Kautta maailman historian sukutilat ovat olleet esimerkkejä muille tiloille periksi antamattomuudesta ja jatkuvuudesta sekä uskosta maahan.  Sukutilan isännät ovat olleet aina sekä luottoisäntiä ja heille on langennut korkeat luottamustehtävät.  Esi-isäni Niclis Pylsy valittiin vuonna 1439 merkittävään tehtävään eli Daavidin kapinan takuumieheksi. Tämä kapina oli Suomen ensimmäinen verokapina.  Esi-isäni oli jo tuolloin johtavan talollissuvun edustaja eli sukutilan isäntä.  Kyrö oli silloin Suur-Kyrö, johon kuului 9 nykyistä kuntaa Parkano mukaan lukien.  Esi-isäni oli yksi Suur-Kyrön 12 takuumiehestä ja läänin 72 takuumiehestä, jotka hengellään lupasivat pitää alueen talolliset aisoissa.  Pylsy on ainoa tila tästä takuumieskaartista, joka on pysynyt Daavidin kapinan ajoilta asti samalla suvulla eli 575 vuotta.

Usko maahan ja sukutilan jatkamiseen ovat olleet Suomen maatiloilla avainsanoja, joilla tiloja on viety eteenpäin.  Toivottavasti nykyiset sukupolvet maaseudulla osaavat arvostaa esivanhempien työtä ja juuriaan.  Tehtävä on vaikea, koska elämme maaseudun murroksessa, jossa maan multa ei tarjoa entisen veroista turvallisuuden tunnetta.  Meidän tulee kuitenkin muistaa, että maatalous on elinkeinojen äiti ja sukutilat ovat meille nykyisille ja tuleville sukupolville vain lainassa lapsiltamme.

Arvoisat Rytilän sukutilojen edustajat, toivotan omasta ja puolisoni puolesta, teille onnea ja jatkuvaa menestystä.

Katariina Pylsy

Maaseutujohtaja